Dolce Vita SWA

VIR MVA Ch, ERJ I, YLA1



Photo © Trakehner Gestüt Sigrid

Dolce Vita SWA "Vita" VH03-011-3568
Hannover, syntynyt 01.08.2007 (VARL), tummanruunikko, 170 cm
Estepainotus (Ko HeA, Re 160 cm, Me 140 cm), omistaja Diamonte (VRL-05186)
Kasvattaja Kingsvalley, entinen kotitalli Wincare

Kuollut 08.12.2011, 33-vuotiaana


VIR MVA Ch arvonimi myönnetty 29.06.2010 (2x irtoSERT, 2 x MVAsert)
ERJ I arvonimi myönnetty 25.09.2011 (10+52+17,25+15+10 = 104,25 p.)
YLA1 arvonimi myönnetty 26.04.2011 (35+41+30+35 = 141p.)


Historiikkia ja luonnekuvausta.

Vita oli kertakaikkiaan mainio tamma. Se kuuluu ehdottomasti lempparihevosteni kastiin, se kun on luonut tietynlaista uraa jo tallin sisällä. Vita oli hupsu, hölmö ja ennen kaikea tyhmä tamma, joka ei kyllä älykkyysosamäärältään innostanut ketään. Minä kuitenkin pidin omasta typerästä tammastani. Se tuli aina laitumen portille vastaan innokkaasti hörähtäen, edes rankka estetunti ei sen innokkuutta laimentanut. Tammassa olikin sellaista elinvoimaa, jota varmasti muut hevoset kaipaisivat! Vita eli pitkän ja hyvän elämän, viettäen viimeiset vuotensa Wincaren niityillä laiduntaen. Esimerkillään tamma näytti meille millaisia persoonia nämä "persoonattomat" kilpailuraakit voivat olla. Monet tallityöntekijät jäivät kaipaamaan tallin maskottia!
- Kaihoistasti muistellen, omistaja (kirjoitettu 08.12.2011)

Dolce Vita SWA, tuo nätti ruunikko tamma eksyi käteeni kuin kohtalon koitoksena. Tuumasin eräänä päivänä, että tarvitsen lisää hevosia jatkuvasti laajenevaan talliini. Kun Snipe Hunting PB tuntui astuvan vain rakasta tammaamme nimeltään Hubbabubba PEC, oli aika ottaa ohjat omaan käteen. Nyt pitää ostaa uusi kaksipolvinen hevonen! Kiertelin markkinoita kyllästyneenä. Vaikka ties mistä pattipolvesta näytettiin tekevän tarjouksia, en meinannut millään löytää sitä oikeaa. Halusin kertakaikkiaan esteratsastukseen soveltuvan tamman, joka pääsisi jalostushommiin melkein samantien. Muutaman viikon kuluttua, epätoivoisen etsinnän jälkeen huomasin kiinnostavan ilmoituksen. Vuonna 2007 syntynyt tamma herätti mielenkiintoni, kuten sen kasvattaja Kingsvalley. Olin jo harrastukseni alkuaikoina huomannut kyseisen tallin, tietenkin kuola valuen. Kingsvalleyn hevoset olivat silti itselleni saavuttamatonta unelmaa siihen aikaan, niillä näytöillä en olisi saanut edes freewebs valmisleiskatallin kasvatteja. Jätin jännittyneenä tarjoukseni kirjekuoressa. Suihkautin päälle vielä mietoa hajuvettä, aivan vain hyvien tapojen vuoksi. Kun oli muutama päivä kulunut, sain sähköpostiini viestin Kingsvalleystä. He kiittivät ostotarjouksesta sekä kertoivat saaneensa astmakohtauksen hajuvedestä. Muutuin hetkessä aivan kirkkaan punaiseksi. Manasin hiljaa mielessäni typeryyttäni, mutta sitten kokosin itseni ja kerroin tulevani pian katsomaan Dolce Vitaa. Viikon kuluttua karautin uskollisella autollani matkaan, päämääränäni Kingsvalleyn tila Saksassa. Jännitys kasvoi jokaisen kilometrin myötä, tilan pihalla se oli jo kivuliasta. Kun olin käynyt vessassa, päätin lähteä omistajan mukaan katselemaan tammoja. Siellä se seisoi, katsoi minua älykkäin silmin ja kiiltävine karvapeitteineen.

    Vita on yleisesti ottaen melko hupaisa tapaus. Sillä on sellaisia tapoja, joiden vuoksi sitä pidetään vähintäänkin toistaitoisena tampiona. Tamma toki voi näyttää hienolta kiiltävän turkkinsa kanssa, mutta tokihan jokainen ihminen ymmärtää katsoa pikemminkin pinnan alle? Tamma ei nimittäin tajua melkein mitään, joten se luultavasti vain nököttäisi tyhmä ilme naamallaan keskellä ampumarataa. Vitaa saakin jatkuvasti raahata pois ties mistä ongelmista, se kun ei tajua lopettaa mitään ajoissa tai muutenkaan edes noteeraa ihmisten kiljumista. Tammalle on turha sanoa juuta tai jaata mistään asiasta, Vitan kanssa "kommunikoiminen" kun sattuu olemaan yhtä eläväistä kuin kivelle puhuminen. Jos tallityöntekijöitä kuuntelisi, saisi Vita yhdensuunnan lipun laitokseen, omistajan mukaan tällainen aivokapasiteetin puute on pikemminkin vain hauskaa. Näin Vita tuli jäädäkseen, ja siitä lähtien se on aiheuttanut lähinnä vain harmaita hiuksia tultuaan. Kerrankin se vain yksinkertaisesti söi erittäin arvokkaan rouvan hatun, ja vielä kaupanpäälle retuutti turkistakkia aika rajusti. Meillä onkin aina tapana sulloa "upea" ratsumme perimmäiselle laitumelle vieraiden saapuessa. Vita on silti niin pölvästi, että se suunnistaa kotiin vaikka millaisessa säässä. "Perkele tää ei ole kotia kohti!" kiljuu kaljuuntunut omistaja, kun pihalle laukkaa höhlän näköinen tamma. Muutenkin Vitaa voi harvoin jättää yksin, se kun tosiaan tulee takaisin aina olosuhteista riippumatta. Olemmekin yleensä aina ottaneet kaikkialle mukaan lajitoverin, eli hevosen (minkäs muunkaan, ei Vita nyt sentään aasi ole), jolloin riskit minimalisoidaan. Näin tamma saa leikkiä keskenään "Nuijaa ja tosinuijaa" vähäjärkisen kaverinsa kanssa. Muita hevoskavereita Vitalla sitten on vähemmän, tammaa kun ei olla ihan sisäpiireihin laskettu sen ns. aivokapasiteetin puutteen vuoksi.

    Vitaa voisi luonnehtia koiramaiseksi hevoseksi. Totta tosiaan tamma pyrkii olemaan ihmisen paras ystävä! Kaatosateen aikana omistaja on totaalisen ärsyyntynyt omiin hiuksiinsa, mutta Vita pistää vielä paremmaksi; se nuolee karsinan ohi kulkevan ihmisen naaman läpimäräksi. On sitten ihanaa tallustella kohti kartanoa meikit valuneena ja vaatteet litisevinä, ja mikä parasta, hevosen kuolassa. Kuitenkin Vita on siitä ihana hoidokki, ettei se taatusti pure saati sitten potki. Sitä saa huoletta helliä niin paljon kuin haluaa, hevonen kun painaa päänsä onnellisena selkään jos joku sitä erehtyy kaulailemaan. Vita onkin hyvin hellyydenkipeä, se kun saattaa käydä levottomaksi ellei joku ole häntä silittelemässä jatkuvasti. Kenties otus sopeutuu vähään, mutta me saatamme silti venyttää näitä "vähyyden rajoja." Aktiivinen kilpailutalli luo hevosia jotka eivät kaipaa paljon kontakteja, mutta Vita ei ole sopeutunut tähän systeemiin. Se on silti aina yhtä aurinkoinen hoitaessa. Harjaus sujuu mistä tahansa kohtaa, Vitalla kun ei ole tapana arkailla mitenkään hoitajaansa. Päähänsä tamma antaa koskea helposti, mutta se saattaa jäädä nuuskimaan varpaita. Kun sitten ollaan saatu kiskottua pää ylös maasta, alkaa Vitalla toisenlainen haistelemisurakka. Yritäpä siinä sitten ottaa kavioita, harjata kaulaa tai laittaa ihanaa kimaltelevaa pinkkiä glitter kaviorasvaa kun hevonen koko ajan maistelee ja haistelee. Kiltisti Vita kuitenkin antaa ihmisten hääriä ympärillään. Mitä enemmän porukkaa, sitä parempi vain tammalle. Se oikein säteilee onnesta saadessaan olla monen ihmisen huomion keskipisteenä. Saattaisi kenties luulla, ettei Vita saa koskaan tarpeeksi silityksistä. Se onkin oiva hoidokki pienille lapsille. Kovakätiset sekä tarpeettoman kiireiset harjaajat saattavat saada Vitan silti hermostumaan. Silloin tamma vain liikuskelee puolelta toisella suutaan naksuttaen. Varsamainen refleksi vuodelta nakki ja peruna, jota ei saada aikaan muuten kuin olemalla oikein ilkeitä. Kun sitten ollaan kiltimpiä, ei ole mitään ongelmaa satuloinnissa saati suitsimisessa. Molemmat sujuvat kuin vettä vaan, kuten myös pintelöinti tai loimien laitto.

    Koiramainen Vita on käsiteltävänä melko kummallinen otus! Aivan ensiksi käskisin varoa tamman taluttamista, tai pikemminkin talutettavana oloa. Vita ei ole ilkimys, mutta se tykkää silti ruohon napostelusta. Vaikka muut tammat löntystelevät rauhallisina kohti laitumia kuin lehmät konsanaan, saattaa Vita jäädä mussuttamaan ruohoa kuin nälkäkuoleman partaalla tuomiopäivän session edessä. Sieltä ojan pohjalta sitä saakin kiskoa ylös kaikin voimin. Mikäs olisikaan sen mukavampi tapa viettää perjantai-iltaa kuin kiskoa tippa linssissä jääräpäistä kaakkia pientareelta pois! Raipan avittamana laiska konimus kaakkimus saattaa löntystää muutaman askeleen, mutta hetken kuluttua sen silmiin tulee hullu vivahde. Tässä vaiheessa kannattaa vain napauttaa raipalla ja lähteä ravaamaan. Silloin Vita luultavasti hölkyttelee perässä eikä se nyt niin taitava ole että osaisi vauhdissa napata syötävää itselleen. Laitumella itsessään tamma viihtyy, kunhan se ei ole yksin. Jos tämän höhlän elukan jättää hetkeksikin yksin, on varmaa, että aidoista tullaan kohta läpi - ja vauhdilla! Kunhan Vitalla on kavereinaan muutamasta tammasta koostuva porukka, viihtyy neiti mainiosti laitumella. Nämä ovat luultavasti perustaneet keskenään marttakerhon jossa kriteereinä eivät ole älykkyysosamäärä saati sitten hevosmaisuus. Tammat kirmailevat niityllä kuin mitkäkin varsat ja makailevat joskus kaikki kukkulan laella ketarat ojossa. No, onhan sitä joskus saatava olla lapsi, varsinkin jos sattuu olemaan kansainvälisiä luokkia kisaava esteratsu... Silti Vita jaksaa aina iloita kun joku tulee sitä hakemaan niityn reunalle. Tamma oikein roihahtaa pukkilaukkaan onnessaan. Se luultavasti alkaa nuolemaan hakijan käsiä ja naamaa herkkujen toivossa. Riimunnarun Vita antaa laittaa helposti kiinni, eikä sillä ole siten mitään ongelmia. Takaisin tallille mentäessä sama ruohorumba jatkuu, muistathan siis olla varuillasi ettei oma pullamössöponimme lihoa liiaksi! Omaan karsinaan Vita menee kyllä ihan iloissaan, varsinkin jos joku on tunkenut kippoon ruokaa valmiiksi. Nälkäinen poni jaksaa aina syödä, eikä ole ihmekään että Vita sai kerran melko pahankin ähkyn. Tämän taudin jälkeen tamma on jotenkin vieroksunut eläinlääkäriä, muttei kengittäjää tai ketään muutakaan kaksi- tai kolmijalkaista.

    Vaikka Vita onkin nyt vähän omituinen hevonen verrattuna muihin syöjättäriin, on tammalla silti yksi piirre ylitse muiden. Ainainen kiltteys saa paatuneenkin mörrimöykyn hyvälle tuulelle! Selkäännoustessa tämä tamma vain seisoo paikallaan, katsellen vähän nyt maisemia ja mutustellen jalustimia. Kun sitten käsketään Vitaa eteenpäin, suurikokoinen tamma lähtee liikkumaan kömpelösti kohti uraa kaula pitkänä. Ratsastajalle voikin tulla heti käsitys, että olisi vahingossa vaihtanut ratsunsa kameliin, niin epävakaata kun tamman askel on. Kenties kokoaminen tuntuu ilmeisen työläältä, kauhean vaikeaa Vitan kun on saada itseään pakettiin. Kaiken lisäksi otus raahustaa uralla juuttuneena kentän pohjamutiin, mutta lähtee kyllä liikkeelle kun näpsäkästi sitä vaaditaan. Raipalla saa tässä vaiheessa naputellakin tiuhaan tahtiin, äskeinen opittu "selkäsauna" kun tuntuu unohtuvan saman tien. Pohkeilla ei missään tapauksessa pidä jäädä mäiskimään, muuten Vita vain turtuu ja melkein nukahtaa pystyyn. Kun alussa ollaan saatu tapella runsaasti tamman kanssa, ihan hikeenkin asti, alkaa luultavasti Vita kulkemaan huomattavasti lennokkaasti. Tamma omistaa hyvin liidokkaan askeleen, jossa on sitten vähän vaikeampaa istua. Peräänannossa istuminen on sitten huomattavasti helpompaa, vaikkakin moiseen suoritukseen vaaditaan taatusti muutakin kuin ohjista sahaamista. Tämä mukavuudenhaluinen tamma on silti hyvin miellyttämishaluinen, vaikka silmistä näkee selvästi viihtyykö kopukka nykyisessä olotilassaan. Jos ratsastaja jyskyttää selässä kuin mikäkin epämuodostunut perunasäkki, alkaa Vitallakin menemään hermo. Vaikka tamma ei pahemmin suutu, liikkuu se silti sivuttain levottomasti ja pahimmassa tapauksessa vähän pukittaakin. Kannattaa ottaa vain reilusti pysähdys, hengittää syvään ja maltillisesti, ja sitten lähteä liikkeelle uudella tarmolla. Tamma ei kuitenkaan parhaimmillaankaan ole kovinkaan hohdokas kouluratsu, taso on nimittäin vain Helppo A. Yksi syy tähän melko matalaan koulutustasoon on ongelma nimeltään kokoaminen, joka tuntuu olevan ilmeisen mahdoton - ainakin koulukentällä! Vita tuntuu myös vieroksuvan lisättyjä askellajeja, sillä se heittäytyy pois kuolaimelta ja pyöreästä muodosta. Rennoksi tamma silti hakeutuu takaisin pian, kunhan muistaa olla nykimättä ohjia. Suustaan Vita ei kuitenkaan ole kovinkaan "yliherkkä", vaan saattaa jopa painaa ohjaa vasten jos sen siihen totuttaa.

    Vita on oikeastaan vain sellainen lutuinen, melko vedoton otus joka ei oikein jaksa yrittää edes tehdä mitään "aikuismaista." Jatkuvasti verta nenästään kerjäävä Vita innostuu toden teolla vasta estekentällä. Lukuisat estehevoset sen sukutaulussa vuosipolvien takaa ilmeisesti aiheuttavat valitettavan periytyvää estehulluuden geeniä. Tämän ominaisuuden ansiosta Vita on kentällä kuin liikaa kahvia hörppinyt toimitusjohtaja. Hevonen painaa kuolaimelle, liitelee omaa tahtiaan eikä taatusti anna helpolla kiinni. Kokoaminen on toki erittäin hankalaa, etenkin laukassa. Kun Vita kerran pääsee kyseiseen askellajiin käsiksi, ei se halua hidastaa. Otus tempoo naruja kuin mikäkin kirahvi, joten on osattava hidastaa menoa sitten vaikka vatsalihaksilla. Pelkällä ohjien kiskomisella saadaan aikaan etupainoinen, pohkeen edessä oleva hirviö joka jyrää ylimmät puomit alas kolinalla. Ehdottoman tärkeää onkin laittaa Vitan selkään osaava ratsastaja, joka näyttää kaapin paikan ilman panikointia turhan kovasta vauhdista. Rämäpäille peloton hevonen onkin oiva esteponi, vaikka sitä joutuu jatkuvasti vähän "korjailemaan" oikean hyppypaikan ja laukkojen suhteen. Vita ei itse ole kovinkaan välkky, joten on tärkeää että ratsastaja osaa korjata puuttuvat kohdat. Tamma kyllä hyppää tyylillä ja vauhdilla, mutta laukka pitää saada säännösteltyä tiukkoihin kurveihin, sekä tietysti etenkin hyppypaikka. Kannattaa siten ottaa hevonen ohjan ja pohkeen väliin tosissaan, pitää perustuntumaa yllä sekä myödätä kunnolla. Vaikka otus ei kostakaan ratsastajansa virheitä, silti se saattaa hämääntyä ohjissa roikkuvasta ratsastajastaan. Kun muistaa antaa neidin tilavalle hyppytyylille paljon myötäystä, ei tuskin mitään komplikaatioita tule. Joskus Vita saattaa silti kieltää tai jopa hermostua kentällä. Näin tapahtuu melko harvoin, mutta silloin tamma on totta totisesti täpinöissään! Vita ei kammoksu esteitä edes jyrkistä kulmista, vaikkakin totaalisen mahdoton reitti aiheuttaa liukupysähdyksen esteen eteen. Siihen se sitten jää seisomaan kuin sahapukki, korviaan heilutellen ja kuolaimia napostellen. Jos ratsastaja menettää radalla kontrollin, voi siitä sitten seurata vain pahaa. Kun laivan komento kärsii, mitä laivalle tapahtuu? Se tietenkin ajaa karille! Vita ei varsinaisesti karille aja, mutta hevonen silti saattaa poukkoilla kentällä hyvin epäedustavasti. Vaikka eihän tamma kyllä oikein koskaan ole kovinkaan edustava...

  Oletko kyllästynyt istumaan hermoheikon hevosen selässä, joka lähtee viemään hetkenä minä hyvänsä? Inhoatko sitä, kun ratsu ei kuuntele ratsastajaansa ollenkaan? Siinä tapauksessa suosittelen ratsuksi Vitaa! Tamma on tasainen ratsu, jonka selässä kuka tahansa pystyy rentoutumaan ja unohtamaan arkipäivän murheet. Löntystävä askel ei kenties vauhtihirmuja aluksi kiinnosta, mutta viimeistään viidakkopolulle eksyessä myös vauhtia löytää, kun osaa käskeä! Vita on silti rauhallinen ja viidakon äänistä piittaamaton. Se ravaa tasaisesti sihisevän käärmeen ohi, ja kävelee rauhallisesti notkuvalla sillalla. Vitaa mukavampaa ratsua harvoin löytää, sillä tamma osaa myös pitää hauskaa! Tarvittaessa neiti nostaa hyvän ja ponnekaan laukan, päristen välillä innokkaasti. Tyypillisesti Vita saattaa kuitenkin pukitella muutamaan otteeseen niin rajusti, että ratsastajan tasapaino joutuu koetukselle. Vauhtia neiti siitä huolimatta hidastaa heti, kun sitä komentaa. Mistään pystyyn kuolleesta hevosesta ei kuitenkaan ole kyse! Maastoesteillä Vitassa löytyy samanlaista potkua. Se laukkaa innoissaan eteenpäin, hypäten minkä tahansa risukasan yli vauhdikkaasti korskuen. Vain vesiesteillä Vita saattaa olla vaikeaa seuraa, sillä tammalla on tapana loikkia vedessä kuin nuori varsanrääpäle. Ratsastajalta vaaditaan jälleen vähän tasapainoa ja ennen kaikkea kykyä ymmärtää huumoria, Vita kun vain hermostuu tosikkojen seurassa. Vauhtia, kipinöitä ja tiukkoja kurveja on luvassa myös hiekkarannalla ja muualla avomaastossa, kun Vita pääsee näyttämään taitojansa. Se suorastaan rakastaa nelistää hiekkarannalla, varsinkin kun päästään vesirajaan. Innokas nelistyssuora saattaa päättyä yllättäen kuin seinään, kun Vita jää korskahtaen leikkimään aaltoihin. Merihevoseksi tammaa voisi siten manata, varsinkin kun se voisi jäädä uimaan ties kuinka pitkäksi aikaa. Maastoratsuna Vita on siis elämäniloa pursuava hevonen, jonka kanssa ei taatusti tule olemaan tylsää missään tilanteessa!

  Kilpailuaamuna Vita vain möllöttää unisena karsinassaan. Tamma kuikuilee korvat hörössä tulijoita, haukotellen vähän väliä makeasti. Kun naapurikarsinan Darcia stressaa hermona ja puree kaltereita vimmoissaan, Vita vain venyttelee rennosti. Tamma on lähes täydellinen myös lastauksessa, sillä neidillä ei ole mitään hampaankolossa suojien kanssa sähläämisen tai edes ihmisvilinän kanssa. Vita tepastelee rennosti suojiin pakattuna, eikä epäröi silmänräpäystäkään lastaussillalle astuessaan. Tamma käyttäytyy mallikelpoisesti sekä lastauksessa, että matkustuksen aikana. Se on aina valmis tutustumaan ympäröiviin välietappeihin, mutta ei sentää liihottele häntä pystyssä kuin mikäkin arabialainen täysiverinen. Rauhallinen, maltillinen ja ennnen kaikkea kärsivällinen Vita on siten erinomaista seuraa muille kilpailuhevosille, jotka säheltävät oikein olan takaa! Itse kilpailupaikalle saapuessa tamma pikemminkin pärisee tylsyyttään kuin stressiään. Se askeltaa kuin mikäkin muuli, omistajan kiskoessa perässään betoniviidakossa talsivaa jukuripäätä. Ahtaissa karsinoissa Vita käyttäytyy oikein mallikelpoisesti, vaikka sillä onkin tapana ottaa koko tila haltuunsa. Mikä olisikaan mukavempaa, kuin makoileminen kintut kattoa kohti! Verryttelyalueella neiti saa jälleen tulta kavioidensa alle, ja moisen innokkaan säheltäjän maltillisena pitäminen on jo astetta vaikeampi urakka. Vita pyrkii jatkuvasti eteen, ja saattaakin väsyttää itsensä pian. Tärkeää onkin tehdä vain muutama onnistunut harjoitteluhyppy, ja suunnata sitten suoraan radalle. Areenalla Vita rauhoittuu huomattavasti, se vain paistattelee huomion valokeilassa. Esteet hoituvat nopeasti ja tyylikkäästi, kunhan ratsastaja myös muistaa tehdä töitä selässä! Kunniakierroksilla pirtsakka tamma muistaa ilostuttaa kaikkia riehakkailla pukeillaan ja hauskoilla loikillaan!


Aateliset sukujuuret.

  i. Ophidian Morfin ITH
  VIR MVA Ch, ERJ I, YLA2, esiKTK
  ii. Extase CX   VIR MVA Ch, ERJ I, YLA2   iii. Excotique C evm
  iie. Exant B evm
  ie. Paladin's Vampire Hunter   ERJ I, YLA3   iei. Vampire Hunter II evm
  iee. Angel's Memories evm
  e. Dolce Latte SWA
  Ei meriittejä
  ei. Don Corleone   Ch, KTK III   eii. Donauz evm
  eie. Natalie K evm
  ee. Tigerland   eei. Tiger Woods evm
  eee. Balin evm

Isä: Skurvashilainen Ophidian Morfin ITH sattuu onnekseen olemaan Vitan isä, tätä oria kun olen kuolannut jo aikojen alusta lähtien! Tämä loistokas, mutta melko pienikokoinen musta hannover saavutti uransa aikana ällistyttävän kasan palkintoja. Selvästi menneiden vuosien huippunimiin kuuluva ori oli suosittu tapaus, etenkin menevän ja uteliaan luonteensa vuoksi! Takavuosina hevonen toi itselleen esteratsastuksessa ykkspalkinnon kyseisen lajin laatuarvostelusta. Lisäksi ori omistaa YLA2-arvonimen sekä esikantakirjauslausunnon. Ratana tämä komistus hyppäsi jopa 150 cm, saaden kyseisistä korkeuksista itselleen 289 starttia. Ei ihmekään, että varsoja on lähemmäs kymmenen kappaletta - vaikkakin näillä kaikilla ei sivut edes valitettavasti toimi!

Isänisä: Sitäkin kuuluisampi Extase CX on jo haudan lepoon siirtynyt, vuonna 2005 syntynyt herrasmies. Kilttiä luonnetta oli hevoselle vaikka muille jakaa, se kun oli parantumattomasti kaikkien lempihevonen tallilla. Lutuisuudestaan huolimatta Extase CX oli kovan luokan kilpailuhevonen, jolla kapasiteettia riitti erittäin korkealle. Esteitä hypättiin ratana 160 cm. Ei olekaan ihme, että palkintokaapissa komeilevat muotovalion arvonimi, ERJ I sekä yleislaatiksesta napattu kakkonen. Varsojakin orilla on mukavasti jokaiselle kaviolle, lähemmäs 20 kappaletta. Näiden joukossa on muutama nykyäänkin tunnettu nimi!

Isänemä: Jälleen toinen Skurvashilainen Paladin's Vampire Hunter kuuluu kuuluisien hannoverien kastiin. Tämä kaunis, 163 cm korkea tamma syntyi kotimaassaan Alankomaissa näyttäen siellä heti kyntensä esteratsastuksen parissa, jo neljävuotiaana ensimmäisillä radoillaan. Uudessa kodissaan neitonen kilpaili menestyksekkäästi 160 cm tasolla, saaden 310 starttia monien sijoitusten kera. Paladin's Vampire Hunter menestyi myös kouluratsastuksessa sekä kenttäkilpailuissa. Uransa lopussa tamma saavutti ykköspalkinnon estelaatiksesta, YLA3 -arvonimen sekä esikantakirjauslausunnon. Varsojakin syntyi kaikkiaan 9 suvun iloksi, joista valitettavasti kuitenkin suurin osa on kadonnut aikojen saatossa. Muutava menestynyt jälkeläinen kuitenkin on olemassa!

Emä: Kingsvalleyn kaunis rautias läsipää Dolce Latte SWA ei ole kovinkaan yleinen tapaus sukutauluissa, sillä tammalla on vain kaksi jälkeläistä. Toisen varsan omistaja on - yllätys yllätys Kingsvalley, joten luultavasti Dolce Latte SWA tulee tulevaisuudessa menemään varmasti johonkin laatikseen! Toisaalta Dolce Latte SWA on saanut vasta 18 sijoitusta esteratsastuksesta, vaikka on syntynyt jo vuonna 2007. Sukutaulunsa ja yhteistyökykyisen luonteensa nojalla tammasta kuoriutuu kuitenkin varmasti voittajaluokkien hevonen. Tällä hetkellä Dolce Latte SWA on voittanut vain kerran 150 cm luokassa, mutta potentiaalia riittää myös reilusti korkeammalle! Dolce Latte SWA on itse 170 cm korkea raamikas hannover, jolla riittää aina menohaluja!

Emänisä: Kaikkien tuntema Don Corleone on ehdottomasti sukutaulun yksi kärkinimistä! Kingsvalleyn kuuluisin hevonen on saanut onneksi ottaa osaa Vitan sukutauluun, ja Don Corleone onkin kuin kirsikka kermakakun päällä - se tekee kokonaisuudesta täydellisen! Punarautias ori onkin ollut ahkerasti käytössä jalostuksessa, sillä varsoja herralle on kertynyt jo 22 kappaletta - näistä moni on tunnettuja, kuten myös näiden jälkeläiset ja jälkeläisten jälkeläiset... Rakenteeltaan kohtalaisen hyvä Don Corleone on saanut jo sekä Champion, että KTK III-arvonimen hiljattain. Vaikka 167 cm korkea hannover on syntynyt jo vuonna 2005, tulee se varmasti 46:den sijoituksensa ja hieman machoilevan luonteensa kanssa menemään vielä laatiksiin!

Emänemä: Varsansa Dolce Latte SWA:n tavoin myös Kingsvalleystä kotoisin oleva Tigerland on kaunis rautias läsipää. Rakenteeltaan tamma on hyvin sopusuhtainen ja raamikas, ja muistuttaa tässäkin mielessä varsaansa. Tigerland on tosin syntynyt jo vuonna 2005, ja se tunnetaan usein parina Don Corleonen kanssa. Tamma on varsonut yhdeksän kertaa, ja kahdeksassa tapauksessa isänä toimii juuri Don Corleone. Näistä moni on tunnettu vielä nykyäänkin, ja tamman nimi vaikuttaa suvussa voimakkaasti. Tigerland sai itse uransa aikana 43 sijoitusta esteratsastuksessa, kilpaillen voitokkaasti aina 160 cm luokissa asti. Mitään arvonimiä tälle 172 cm korkealle hannoverille ei kuitenkaan ole kertynyt, vaikka Tigerland huippulaatua onkin!


Jälkeläiset ja jalostusinfo.

PvmSkpNimiIsäOmistaja
15.01.2011fwb-t.CapellaDeWaal Solounni
31.10.2010hann-o.Wincare's DarciaPrimo Skylark xxDiamonte
25.08.2010hann-o.Padawan W!Raison W!kímni
25.08.2010hann-o.Wincare's NosferatuRaison W!kímni
30.10.2009hann-t.Halloween Sniper W!Snipe Hunting PBZiki
22.06.2009hann-o.Snape Hunting W!Snipe Hunting PBsir-re

Dolce Vita SWA on tarjolla jalostukseen kaikille puoliveri- sekä täysiveriroduille, lisäksi ratsuponeille. Tamman genotyyppi värin suhteen on EeAa. Jälkeläisten värien fenotyypit ilmenevät ruunikkona (53%), rautiaana (25%) sekä mustana (22%). Värin lisäksi periytyviä ominaisuuksia ovat tamman lennokkaat askeleet, tietynlainen estehulluus sekä kiltti ja hellyydenkipeä luonne.

Kilpailustartit ja sijoitushistoria.

Kilpailukalenteriin merkitään vain sijoitukset. Sijoituksia on yhteensä 100 kappaletta.

PvmLaji ja jaosPaikkaLuokkaSijotus
01.08.2009ERJ EsteratsastusKultahuisku130 cm10/100
01.08.2009ERJ EsteratsastusRetroradio110 cm05/100
30.07.2009ERJ EsteratsastusKultahuisku120 cm04/100
29.07.2009ERJ EsteratsastusDaftmor130 cm05/30
26.07.2009ERJ EsteratsastusDaftmor130 cm02/30
24.07.2009ERJ EsteratsastusDaftmor110 cm01/30
23.07.2009ERJ EsteratsastusStud Monument100 cm05/64
22.07.2009ERJ EsteratsastusRownschock160 cm07/57
22.07.2009ERJ EsteratsastusRownschock150 cm06/60
22.07.2009ERJ EsteratsastusDaftmor150 cm01/30
21.07.2009ERJ EsteratsastusFaxon Sporthorses160 cm02/22
21.07.2009ERJ EsteratsastusDaftmor150 cm03/30
20.07.2009ERJ EsteratsastusRownschock160 cm02/57
20.07.2009ERJ EsteratsastusRownschock160 cm06/60
20.07.2009ERJ EsteratsastusFaxon Sporthorses160 cm05/28
19.07.2009ERJ EsteratsastusFaxon Sporthorses160 cm05/27
17.07.2009ERJ EsteratsastusMárcius110 cm05/69
16.07.2009ERJ EsteratsastusStewart90 cm07/100
16.07.2009ERJ EsteratsastusStewart70 cm05/100
15.07.2009ERJ EsteratsastusMárcius100 cm05/74
15.07.2009ERJ EsteratsastusMárcius20 cm06/53
11.07.2009ERJ EsteratsastusKyynelehtivä110 cm01/40
05.07.2009ERJ EsteratsastusRowea's Dynamices90 cm03/64
04.07.2009ERJ EsteratsastusRowea's Dynamices120 cm04/55
03.07.2009ERJ EsteratsastusTousle Roulet90-110 cm05/50
03.07.2009ERJ EsteratsastusRowea's Dynamices60 cm04/63
02.07.2009ERJ EsteratsastusRowea's Dynamices110 cm01/55
02.07.2009ERJ EsteratsastusRowea's Dynamices70 cm04/63
02.07.2009ERJ EsteratsastusRowea's Dynamices60 cm05/63
02.07.2009ERJ EsteratsastusHafrena80 cm01/60
30.06.2009ERJ EsteratsastusSafir80 cm03/100
29.06.2009ERJ EsteratsastusKielletty70 cm01/50
23.06.2009ERJ EsteratsastusSalasana150 cm03/30
20.06.2009ERJ EsteratsastusMárcius150 cm06/49
20.06.2009ERJ EsteratsastusFerraro130 cm04/50
20.06.2009ERJ EsteratsastusSalasana150 cm02/23
19.06.2009ERJ EsteratsastusRowea's Dynamices100 cm02/38
18.06.2009ERJ EsteratsastusRowea's Dynamices100 cm01/38
18.06.2009ERJ EsteratsastusRowea's Dynamices80 cm05/43
15.06.2009ERJ EsteratsastusRowea's Dynamices90 cm02/43
13.06.2009ERJ EsteratsastusCosgrove140 cm03/50
11.06.2009ERJ EsteratsastusCosgrove140 cm06/50
11.06.2009ERJ EsteratsastusBarrier Stall150 cm05/30
10.06.2009ERJ EsteratsastusSensuroitu150 cm01/22
10.06.2009ERJ EsteratsastusBarrier Stall150 cm01/30
08.06.2009ERJ EsteratsastusTreble Fjords100 cm05/69
08.06.2009ERJ EsteratsastusMêl Seren140 cm01/24
08.06.2009ERJ EsteratsastusBarrier Stall150 cm04/30
07.06.2009ERJ EsteratsastusDourado140 cm04/27
07.06.2009ERJ EsteratsastusTousle Roulet120-130 cm06/54
07.06.2009ERJ EsteratsastusNaturael80 cm06/55
07.06.2009ERJ EsteratsastusMêl Seren140 cm04/17
07.06.2009ERJ EsteratsastusMêl Seren120 cm04/27
07.06.2009ERJ EsteratsastusAccusal60 cm07/43
07.06.2009ERJ EsteratsastusBarrier Stall150 cm05/30
06.06.2009ERJ EsteratsastusAccusal120 cm06/53
06.06.2009ERJ EsteratsastusAccusal80 cm03/44
05.06.2009ERJ EsteratsastusMêl Seren120 cm01/40
05.06.2009ERJ EsteratsastusAccusal120 cm01/49
05.06.2009ERJ EsteratsastusBarrier Stall150 cm05/30
04.06.2009ERJ EsteratsastusDestination Hades90 cm08/100
04.06.2009ERJ EsteratsastusAccusal70 cm04/44
04.06.2009ERJ EsteratsastusAccusal60 cm04/43
02.06.2009ERJ EsteratsastusAccusal110 cm02/53
02.06.2009ERJ EsteratsastusAccusal90 cm01/48
02.06.2009ERJ EsteratsastusAccusal60 cm06/43
31.05.2009ERJ EsteratsastusKielletty90 cm03/50
31.05.2009ERJ EsteratsastusKielletty60 cm05/50
31.05.2009ERJ EsteratsastusRuutuÄssä130 cm07/60
31.05.2009ERJ EsteratsastusRuutuÄssä110 cm01/60
30.05.2009ERJ EsteratsastusKK Baildor - ERJ CUP140 cm03/46
30.05.2009ERJ EsteratsastusRuutuÄssä120 cm03/60
30.05.2009ERJ EsteratsastusRuutuÄssä100 cm04/60
29.05.2009ERJ EsteratsastusDaftmor150 cm01/40
29.05.2009ERJ EsteratsastusDaftmor130 cm04/40
29.05.2009ERJ EsteratsastusRuutuÄssä140 cm06/60
29.05.2009ERJ EsteratsastusRuutuÄssä90 cm07/60
28.05.2009ERJ EsteratsastusRuutuÄssä120 cm01/60
27.05.2009ERJ EsteratsastusRuutuÄssä140 cm07/60
27.05.2009ERJ EsteratsastusRuutuÄssä120 cm06/60
24.05.2009ERJ EsteratsastusB&W150 cm01/43
24.05.2009ERJ EsteratsastusB&W140 cm04/50
23.05.2009ERJ EsteratsastusB&W150 cm06/42
23.05.2009ERJ EsteratsastusB&W130 cm07/50
22.05.2009ERJ EsteratsastusB&W140 cm05/50
22.05.2009ERJ EsteratsastusWequire Quiamo110-115 cm02/15
21.05.2009ERJ EsteratsastusHafrena80 cm01/41
21.05.2009ERJ EsteratsastusHafrena70 cm06/41
20.05.2009ERJ EsteratsastusHafrena90 cm05/50
20.05.2009ERJ EsteratsastusKatkoviis80 cm01/16
20.05.2009ERJ EsteratsastusBarrier Stall100 cm02/30
19.05.2009ERJ EsteratsastusKatkoviis70 cm03/21
19.05.2009ERJ EsteratsastusKatkoviis60 cm03/21
19.05.2009ERJ EsteratsastusLuned Sporthorses90 cm02/30
19.05.2009ERJ EsteratsastusBarrier Stall120 cm01/30
19.05.2009ERJ EsteratsastusStewart120 cm02/50
19.05.2009ERJ EsteratsastusKrug Stallions160 cm03/29
18.05.2009ERJ EsteratsastusBarrier Stall120 cm04/30
15.05.2009ERJ EsteratsastusKrug Stallions160 cm05/29
15.05.2009ERJ EsteratsastusNöff140 cm04/32


Valmennukset ja päiväkirja (vain osa säilytetty).

13.01.2011 - Valmentajana Chao - Taso 150 cm
"Tänään olisivat vuorossa pituus- ja erikoisesteet. Meillä oli vesiesteitä, oksereita ja trippeleitä, sekä yksi muuri. Nyt pitäisikin sitten keskittyä, ja lämmittelyssä pääideanamme olikin tamman kokoaminen ja lisääminen, ravissa ja laukassa. Laukkalisäyksissä Vita meinasi innostua vähän turhankin paljon, mutta ratsastaja oli tällä kertaa hereillä ja sai tamman taas keskittymään annettuun tehtävään - onneksi. En olisi kestänyt katsoa teidän putoamistanne esteen päälle tamman innostuessa liikaa. Mutta onneksi, kun aloitimme oikeat tehtävät, niin Vita osasi ponnistaa juuri oikeasta kohtaa ja onneksi ratsastajakin oli hereillä ja myötäsi tammalle ajoissa, jolloin se sai hyvin venytettyä itsensä kaikkien pituusesteiden yli. Suorituksenne pituusesteillä oli jopa normaalia parempi, etten sanoisi. Sitten treenasimme erikoisesteinä vesiestettä ja muuria. Niitä Vita katseli hyvän aikaa ja kielsikin muutamaan kertaan, mutta loppujen lopuksi niistä mentiin yli kovaa ja korkealta, mutta niinhän epävarma hevonen tekeekin. Kun tamma sai vähän itsevarmuutta ratsastajaltaan, niin erikoisemmatkin esteet ylittyivät ilman ongelmia ja pudotuksia. Varsin onnistunut valmennuskerta, etten sanoisi."

09.01.2011 - Valmentajana Chao - Taso 180 cm (yksittäisenä)
"Tällä kertaa otettiin vähän rennompi meininki ja hypättiinkin vain korkeutta parilla yksittäisellä esteellä. Ensin oli tietenkin lämmiteltävä tamma huolellisesti, sen takia meillä olikin monta erilaista hyppyharjoitusta, ja tietenkin myös vähän taivuttelua ja muuta mukavaa tuli harrasteltua - ja lämmittelyssä tamma oli toki innokas, mutta kuunteli jo ratsastajan apuja paljon paremmin. Sitten päästiin siirtymään korkeammille esteille. Vitahan se vasta innostuikin, kun ensimmäinen este oli kevyt 160 senttiä korkea, ja tamma ylittikin sen - minun suureksi ihmetyksekseni - puhtaasti, kuin suoraan oppikirjasta. Seuraavaa estettä nostettiinkin kymmenen senttiä. Nyt Vita joutui todella keskittyä hyppyihin ja samoin ratsastaja. Mutta se meni puhtaasti. Ja taas nostettiin toinen kymmenen senttiä. Nyt tamma pudotti ja nostettiin puomi takaisin 180cm:n. Nyt se ylittyi juuri ja juuri puhtaasti. Otimme vielä riskin ja nostimme vielä kymmenen senttiä, mutta nyt oli jo myönnettävä, että loppui tammalla taito kesken, ei ollut Vitalla enää mahdollisuuksia päästä yli. Sitten huolellinen jäähdyttely ja Vita pääsi tyytyväisenä talliin lepäilemään, rentoutuu vähän tällaisissa harjoituksissa, mutta treenaa hyvin lihaskuntoa ja keskittymistä."

20.04.2010 - Valmentajana Judith - Taso 160 cm
"Tämän päiväinen Vita oli kaikkea muuta, kuin edellisenä päivänä. Ulvovan, maneesin seiniä paiskovan tuulen takia koko halli piti karmeaa meteliä ja Vita ei tiennyt mihin suuntaan pitäisi lähteä pakoon. Tamma joko seisoi kauhistuneena paikoillaan tai viskoi päätään kuin olisi ollut hullun lehmän taudin kourissa. Asiaan piti saada muutos, ja nopeasti. Käskin ratsastajaa keskittymään itse ja unohtamaan muut asiat - eteen rauhassa, kädet ja jalat hiljaa. Kun Vita suostui vihdoin kävelemään rennosti, kehotin ratsastajaa aloittamaan verryttelyt ravissa keventäen, tehden temponvaihteluita ja taivutuksia. Kokosin kentälle kaksi kahden esteen jumppasarjaa, joiden edessä oli kaksi puomia sekä kolme yksittäistä estettä. Yksittäiset olivat aseteltu niin, että niitä hypätessä ratana, kurvit olivat tiukkoja ja keskimmäisen jälkeen tarvittiin laukanvaihto esteen aikana. Verryttelyjen jälkeen aloitimme toisella sarjalla, jossa esteiden korkeus oli 80 cm. Vita tuli esteelle omituisessa rytmissä, hidastellen, jonka seurauksesta tamma epäröi niin paljon, että Diamonte joutui kunnolla käskemään tammaa esteen yli. Yli päästiin, muttei kovin näyttävästi. "Pohkeet kiinni kylkiin, kädet hiljaa ja menoksi, ei pienintäkään epäröintiä!" Seuraavalla kerralla laukka oli paljon parempi ja kehotin jatkamaan toiselle, 100 cm sarjalle. Katse eteen ja myötäystä ohjista hypyn aikana, pieni puolipidäte sitä ennen! Kun sarjat oli suoritettu kiitettävästi pariin otteeseen, siirryimme yksittäisiin. Vitan keskittyminen alkoi jo näkyä hyvässä, pyörivässä laukassa ja terävissä, tarkoissa hypyissä. Yksittäisillä oli korkeutta 130 ja 160 cm:n välillä. Ensin aloitimme matalammasta, ja ratsukko hyppäsi sen näppärästi. Seuraavalla esteellä laukanvaihto - johto ja katse menosuuntaan. Hyvä hyppy kaikinpuolin! Viimeiselle esteelle kaarros oli tiukka, mutta pari suoriutui hienosti ja hyppäsi esteen ilman virheitä. Ratsastajan käsi saisi olla hieman pehmeämpi ja pohkeiden paikka valuu liian taakse hypyssä, muutoin moitteita ei ollut muillakaan kerroilla rataa hypätessä. Alkupelkuruudesta pääsyn jälkeen sain nähdä hyvää työtä, molemmilta!"

19.04.2010 - Valmentajana Judith - Taso 160 cm
"Vitan laahustaessa maneesiin mietin, mitä ihmettä keksisin tammalle virkistykseksi. Tänään aioimme tehdä töitä, niin, että kintut nousisivat hieman enemmän kuin tämänhetkiset 10 cm, ja eteen mentäisiin ilman, että ratsastajan jalat eivät puutuisi pohkeiden kokoaikaisesta käytöstä. Ratsukko sai tehdä itsenäiset verryttelyt, samalla kun kokosin kentälle esteitä, joiden korkeus vaihteli 100 ja 140 cm:n välillä ja estetyyppeinä oli aina perus pystyistä sianselkiin ja kolmen esteen sarjaan. "Ulkopohje mukaan taivutukseen, vasen lapa karkaa koko ajan! Hieman aktiivisempi takaosa, puolipidäte ja pohjetta", sanoin jäädessäni seuraamaan työskentelyänne hetkeksi. Kun rata oli valmiina ja verryttelyt tehty, kehotin ratsastajaa menemään 100 cm:n pystyn alkuun, mutta Vita laukkasi niin laiskasti esteelle, että takaset kolahtivat puomiin ja ratsukon tasapaino horjahti alastulossa. "Seuraavalla kerralla enemmän eteenpyrkimystä ja parempi lähestyminen." Hyppy sujui paremmin, mutta Vita ei edelleenkään ollut kovinkaan aktiivisen näköinen. Annoin raipan ratsastajalle, jonka jälkeen potkua alkoi löytyä enemmän kuin olisi uskonut. "Nyt radalle. Ensin pysty, josta okserille. Sitten sianselkä ja trippeli sekä toinen pysty, jonka jälkeen sarjassa olevat esteet. Muista pitää koko ajan vauhti yllä, muttei kuitenkaan kaahailua." Ensimmäiset kaksi estettä meni hyvin, lähestymiset ja alastulo sujuivat ongelmitta. Sianselällä vauhtia alkoi olla liikaa, mutta huudettuani sen jälkeen ohjeita tekemään puolipidätteitä ja hiljentämään lantion liikettä, trippeli ja pysty menivät hyvin. Sarjalla ei ollut suurempia ongelmia, vaikka viimeiseltä esteeltä alastulo oli hutera hevosen askelten sekoittuessa ja ratsastajan jäädessä jälkeen. Korotin esteet 150 ja 160 cm:iin, ja ratsukko meni radan toisen kerran pienien muutoksien jälkeen. Esteillä oli korkeutta, mutta ratsukon tuli huomioida myös entistä tiukemmat kaarteet ja laukanvaihdot esteillä. Mikään ei näyttänyt tuottavan ongelmia, vaan rata suoritettiin puhtaasti läpi ja energinen hevonen hyppäsi esteet leikiten. Ratsastaja pysyi mukana alusta loppuun, ja työskentelyyn sai olla tyytyväinen. Alkutahmeuksista päästiin yli, ja loppuvalmennuksen ajan suurempia moitteen aiheita ei ollut, hienoa!"

25.02.2010 - Valmentajana weem - Taso 150 cm
"Valitsin valmennuksen aiheeksi erilaiset esteet, sekä niistä johtuvat asiat, joita pitää ottaa huomioon. Alkuverryttelyksi saitte hypätä metrin pystyä, jota sitten verryttelyn edetessä nostin aina 140cm korkeuteen asti. Pystyn lähestyminen ja hyppääminen sujuivat hienosti, kunhan pääsitte yli alkuvaikeuksista. Vita nimittäin kaahotti aluksi melkoisen lujaa, ja ratsastajana sait tosissasi tehdä hommia kontrolloidaksesi Vitan etenemistä. Pikkuhiljaa yhteistyönne paranikin. Ensimmäisenä esteenä oli 130cm okseri. Sait luvan hypätä, kunhan olit saanut Vitan laukan edes jotenkin kontrolliin. Lähestyit estettä hienosti, hieman liian reippaassa laukassa, mutta Vita suoritti okserin hienosti. Oma istuntasi horjahti hypyssä hieman, mutta muistit kuitenkin myödätä hypyssä tarpeeksi. Paikka esteen hyppäämisen löytyi kovasta vauhdista huolimatta. Nostin okserin 150cm korkuiseksi, ja hyppäsitte uudestaan, jälleen hienosti. Toisena esteenä oli trippeli, joksi okserin muutin. Mataloitin trippeliä hieman, mutta pitkä se oli. Muistutin laukan ponnekkuuden tärkeydestä sekä ennen, että jälkeen esteen, ja naureskelimme yhdessä, että se ei varmastikaan ole ongelma. Suorititte esteen hienosti, ja laukka säilyi esteen jälkeen hyvänä. Hyvä te! Seuraavaksi virittelin trippelin alle vesialustan ja laskin estekorkeutta 130cmiin. Nyt oli kyse Vitan rohkeudesta ja sinun päättäväisyydestäsi, saisitteko esteen suoritettua kunnialla. Vitan laukka oli hurjan suuri, vähän turhan suuri. Tästä kai johtuen hyppypaikka osui hieman liian kauas esteestä, jolloin viimeisen osan puomi tippui maahan. Laitoin teidät uusimaan esteen, ja painotin jälleen kerran keskivartalonlihasten välttämättömyyttä. Tällä kertaa sait hieman enemmän hillittyä Vitan laukkaa, ja suorititte esteen puhtaasti. Olit jo niin puhki Vitan pidättämisestä, ja harjoitukset olivat sujuneet hienosti, joten lopetimme valmennuksen tähän. Loppuverryttelyyn asettelin vielä puomeja ympäriinsä kenttää. Niiden avulla sait loppuraviin vielä vähän ryhtiä ja ponnekkuutta, joka näytti hupenevan sitä mukaa, kun kanniskelin estevälineitä pois kentältä."

24.02.2010 - Takapakkia vai onnistumisia?
Virtuaalimaailman kokiessa yhtä maailman suurimmista kriiseistään, Vitakin vaipuu unholaan. Kun VRL ei toimi, ei itselläni ole minkäänlaista motivaatiota ylläpitää koko siittolaa edes. Vaikka tamma onkin saanut vähän lihaa luitten päälle, eli uudet kuvat, silti hevonen ottaa takapakkia. Tässä selatessani huomasin kauhukseni, että koko emänpuolen sukutaulu on kadonnut! Tästä kohtaa laatiksessa eivät selittelyt auta, pitää olla jotain konkreettisempaa näyttöä! Sain kaivetuksi kuitenkin Don Corleonille ja Tigerlandille sivut jostain. Dolce Latte SWA sen sijaan haihtui kuin tuhka tuuleen, jättäen jälkeensä vain rippeitä kilpailunäytöistä. Onneksi tällä tammalla sattuu kuitenkin olemaan luultavasti VH-tunnus, jossa toivon mukaan on merkattu rankingpisteet. Melko kusinen homma, ellei näin ole! Sitten onneksi olemme hiukan jopa edistyneet! Voin ilolla kertoa, että tämä on Vitan kymmenes päiväkirjamerkintä, joten tamma jää nyt hyvin ansaitulle kirjoitustauolle. No, luonteen sain melkein tehtyä, se alkaa olla jo aika valmis... Kun sain tietyn osuuden tehtyä, myös kaksi valmennusta ilmaantuivat sivuille! Kenties voisi niitä alkaa metsästämään lisää, Vita kun kaipaisi kuumeisesti lisää tekstejä. Myös sukuselvitys pitää tehdä. Nähdään laatiksissa!

12.12.2009 - Sademetsien havinaa?
Britannia ei jotenkin tunnu enää siltä oikealta. Syynä saattaa olla ties mikä, mutta omistaja tuli siihen tulokseen ettei ko. maa ole enää meitä varten. Ensimmäinen lasti lähti lentokoneella toisille maille, tarkemmin Madagaskariin! Viikon päästä omistaja sitten tuli takaisin ja nappasi uuden lastin mukaansa. Tällä reissulla mukaan lähtivät Vita, Snapy, Peippo, Ben ja Monni. Häslinkiä siten riitti lentokentällä vaikka muille jakaa! Tammoilla oli jotain vilunkipeliä keskenään, vaikka Ben aiheutti myös vaivaa. Vita sekoili vain keskenään, eikä kukaan sitä oikein osannut ottaa vakavasti. Perillä meitä sitten odotti hieno ilmastoitu viidakkoautoni, jonka ostin viimeisen sekoilun jälkeen. Silti jouduin raivaamaan tieni läpi viidakon veitsien avulla. Iso auto jäi ensimmäiseen mutkaan, joten jouduimme taluttamaan kaakkimme läpi vieraan seudun. Vita löntysteli kiltisti perässä, mutta meinasi koko ajan ahmia ruohoa. Jossain vaiheessa hevoset saivat tarpeekseen, ja lähtivät laukkaamaan kohti valoa, tarkemmin päällystettyä pihatietä kohti. Viisikko kirmasi kohti bambuaitauksia, joissa majailivat muut hevosemme. Se taisi olla iloinen jälleennäkeminen, ainakin osalle elukoista jotka eivät olleet hampaat vastassa portilla. Vitakin näytti hauskalta loikkiessaan nurmikolla!

06.12.2009 - Päivittelyä sekä tuskailua
Tänään tein tamman sivuille kunnon jumbopäivitykset! Oli hauska huomata, että tämäkin elukka on jo 14-vuotias! Pitäisi kenties kiirehtiä laatisten kanssa, vai kuinka? Toisaalta sivuilla oleva materiaali on kaikesta huolimatta kovin aikaansa jäljessä. Valmennuksia ei ole yhtään, luonnekin on vielä kesken (vaikka sain tehtyä sitä PALJON enemmän!!) ja varsoja on vasta kaksi. Molemmat eivät ole olleet kisauksessani, joten kummallakaan ei ole sijoituksia kunnolla. Tuo jälkimmäinen on lisäksi niin nuori, että oikein pahaa tekee. Kenties voisin astuttaa Vitan Dracolla ja kilpailla sitten sillä "rakkauden tuotoksella"? Muuta en oikein tähän hätään keksi. Voisin myös alkaa kilpailemaan Vitalla näyttelyissä, mutta sillä on vieläkin nuo ihme kuvat. Ajattelin että voisin itse napsia muutaman kuvan tuossa vuoden vaihteen jälkeen, mutta pitääpi katsella että onkohan niitä tapahtumia vai eikö.